30. maaliskuuta 2016

EtusivuEdunvalvontaTyöelämäTekniikkaKoulutusLakitietoJärjestöasiatOpiskelijat
Vain Verkossa

Tamperelainen diplomi-insinööri on kerännyt kiviä 82 maasta ja lahjoittanut ne museokäyttöön

11.9.2013 | Esa Tuominen | Kuvat: Esa Tuominen | Luettu 2543 kertaa - 1 kommentti

Tulostettava versioTulostettava versio
No votes yet
Kuva: Esa Tuominen
Paavo Korhonen on lahjoittanut Tampereen kivimuseoon tuhansia kiviä, mutta riittää niitä vielä täyttämään hänen kotinsa hyllytkin.

Paavo Korhonen hurmaantui kivistä kuusikymppisenä. Siitä pitäen hänen tiensä on ollut sananmukaisesti kivinen.

Kun Tampereen kaupungin silloinen järjestelypäällikkö Paavo Korhonen kesäloma­matkallaan poikkesi Eräjärven pikkuisessa kivi­museossa, hän ei arvannut, että tuo visiitti antaisi hänen elämälleen uuden suunnan.

Mutta niin siinä vain kävi.

Korhonen oli tuolloin jo kuusikymppinen arvokas virkamies, mutta ikä ei painanut mitään, kun hän päätti aloittaa kivien keräämisen. Tarkka mies merkitsi jopa muistiin hetken, jolloin kivet Eräjärven museossa hurmasivat hänet: se oli heinäkuun 27. päivä vuonna 1980 kello 13.

Siitä pitäen Korhosen tie on ollut sananmukaisesti kivinen. Eivätkä kivet ole jättäneet häntä vieläkään rauhaan, vaikka ikää on kertynyt jo 92 vuotta. Koko hänen laaja asuntonsa on täynnä mitä kauneimpia kiviä. Mutta ei siinä kaikki: Tampereen kaupungin kiitelty kivi­museo on olemassa vain ja ainoastaan Korhosen lahjoituksen ansiosta.

 

Insinöörin opinnot alkoivat jo sodassa

Paavo Korhonen valmistui diplomi-insinööriksi heti sodan jälkeen kahdessa ja puolessa vuodessa. Hän oli tosin pystynyt aloittamaan opintonsa jo sota-aikana armeijan joukoissa.

Tuore koneinsinööri aloitti työuransa Tampellasta. Sieltä tie jatkui Aaltosen kenkätehtaan kautta Rastor Oy:n tutkimusinsinööriksi. Rastorin aikana hän pystyi täydentämään opintojaan Bostonissa amerikkalaisen stipendin turvin.  Sillä reissulla hän näki amerikkalaisen ihmeen, tietokoneen:

– Sitä oltiin juuri käynnistämässä. Tietokone vei kahden rakennuksen tilan, mies muistelee naurussa suin.

Amerikassa Korhonen on viettänyt niin paljon aikaa, että on ehtinyt käydä tutustumassa neljäänkymmeneen tehtaaseen – ja niiden koneisiin.

Ura teollisuudessa sai väistyä kun Tampereen kaupunki pyysi häntä järjestelypäällikökseen 1950-luvun lopulla. Siinä tehtävässä Korhonen ”järjesteli” kaupungin tiloja ja toimintoja. Maankuulu Hervannan lähiö oli yksi hänen lempilapsistaan.

Työnsä ohessa Korhonen on aina kerännyt.  Milloin postimerkkejä, milloin postikortteja, milloin himmeleitä.     Ja tietysti kiviä.

Hän on julkaissut kymmeniä kirjoja – pääasiassa omakustanteina. Hän on itse valokuvannut rakasta kotikaupunkiaan Tamperetta sekä luontoa ja niin ovat syntyneet lukuisat kuvakirjat. Sen lisäksi häneltä on ilmestynyt muun muassa johtamistaitoa käsittelevien aforismien kokoelma.

Erikoisuutena hänen omien kirjojensa hyllyssä seisoo auton talvikäytön opas vuodelta 1958.

 

Kivien estetiikkaa

Puhuessaan kivien keräilystään Paavo Korhonen kiirehtii huomauttamaan, että häntä kiinnostaa vain ja ainoastaan kivien estetiikka, kauneus. Hän ei etsi esimerkiksi mineraalipitoisia kiviä – kultasuonen löytäminen ei ole hänen juttunsa.

– Kun siellä Eräjärven kivimuseossa ensimmäisen kerran näin brasilialaisia akaatteja, niin se oli menoa. Ihastuin niiden lumoavaan kauneuteen. Halusin itsekin hankkia tällaisia kiviä pystyäkseni saamaan niistä esteettistä nautintoa.

Niinpä Korhonen ryhtyi kiertämään Suomen kivimessuja ja etsimään kivikauppiaita. Hän tilasi parhaimmillaan kymmen­kuntaa kivistä kertovaa aikakauslehteä ulkomailta. Niiden kautta hän löysi ulkomaisia kivien tarjoajia.

– Se oli aikaa ennen internettiä ja sähköpostia.  Tein tilaukset kirjeitse ja lähetin rahatkin tavallisessa kirjeessä.  Melkein aina tilattu kivi tuli Suomeen. Harvoin kukaan kähvelsi rahoja matkalla, vaikka se tietysti helppoa olisi ollutkin.

Kiivaimpina aikoina Korhonen oli tuttu näky tullissa, kun kivipaketteja piti lunastaa melkein päivittäin. Joskus hän joutui ottamaan yhteen tiukkojen tullivirkailijoiden kanssa, kun syntyi erimielisyyksiä kivilähetysten tullaamisesta.

Kivien tilaaminen maailman ääristä tuli tietysti kalliiksi. Korhonen ratkaisi rahoitusongelmat myymällä rakkaan postimerkki­kokoelmansa.

– Postimerkeillä rahoitin kivien hankkimisen, hän muistelee.

Yhdysvalloista hän hankki itselleen koneet, joilla kiviä voi työstää. Raakakiveä on sahattava, hiottava ja kiillotettava ennen kuin se puhkeaa täyteen loistoonsa.

Korhonen ottaa kotinsa hyllystä esiin kiekon muotoisen kiven ja näyttää, kuinka siinä ovat molemmin puolin aivan erilaiset kuviot.

– Geologi miettii kiven koostumusta ja käyttöarvoa. Minulle taas ne seikat eivät paina juuri mitään. Vain kiven kauneus merkitsee.

 

Lääkärit erehtyivät

Vaikka Paavo Korhonen on jo 92-vuotias, hän liikkuu ketterästi ja ajatus on kirkas. Rakkaista kivistään hän jaksaisi esitelmöidä tuntikausia.

Aina ei Korhonen ole kuitenkaan ollut näin ­hyväkuntoinen.  Vuoden ikäisenä hänellä oli vaikea korvatulehdus, joka piti pikku­pojan kaksi viikkoa korkeassa kuumeessa. Vihdoin lääkärit ilmoittivat Paavo-pojan vanhemmille, että olisi syytä tulla nyt katsomaan potilasta, koska huomenna tämä menehtyy.

Lääkärit erehtyivät siis yli 90 vuodella…

Sotarintamalla Korhonen haavoittui ikävästi, mutta Tampereella työskennellyt pätevä kirurgi pystyi operoimaan miehen niin, että pahimmalta vältyttiin.

Tupakkaan Korhonen ei ole koskenut koko elämänsä aikana – hänelle riitti, että isä menehtyi tupakasta aiheutuneeseen sairauteen. Sen sijaan alkoholiin hän on säilyttänyt teekkarimaisen ennakkoluulottomuuden näihin päiviin asti.

Kerättyään viitisentoista vuotta kiviä Korhonen päätti lahjoittaa mittavan kokoelmansa Tampereen kaupungille. Hän esitti, että kaupunki esittelisi kiviä erityisessä museossa ja toive toteutui. Nykyään Tampereen kivimuseossa on esillä noin seitsemän tuhatta esinettä: jalo- ja korukiviä, malmeja, metalleja, rakennuskiviä, koristekiviä, fossiileita, koralleja, simpukoita ja kotiloita sekä meteoriitteja. Niitä on peräti 82 maasta.

Vaikka Korhonen onkin keskittynyt ulkomaisiin kiviin, on museossa esillä myös suomalaisia kiviä parissa vitriinissä.

Kivimuseo toimii toistaiseksi Tampereen pääkirjaston Metson alakerrassa. Tämän vuoden lopulla se kuitenkin joutuu muuttamaan museokeskus Vapriikin tiloihin, koska kirjasto tarvitsee museon tilat itselleen. Kivimuseo jatkaa eloaan vaatimattomammissa oloissa, mutta jatkaa kuitenkin.

 

 

Kommentit

Martti Neva | 25-05-2014

Hyvä Paavo Korhonen,

muistan lämmöllä sitä, kun näin Kerttulin, hänhän oli juuri valmistunut opettajaksi. Kävin usein hänen äitinsä, Kerttu Korhosen ja Kerttulin, luona.

Kävin vielä siellä Talvitiellä, hän oli silloin jo hyvin väsynyt.

Minähän sanoin Kerttulia kauneimmaksi naiseksi, jota olen tavannut. 1. luokkalainen! Äitini ei oikein pitänyt siitä, koska lapsen pitäisi aina pitää omaa äitään maailman kauneimpana. "Lasten ja imeväisen jne"

Tulen varmasti tapaamaan ja toivottavasti terveiseni ovat tulleet perille

Ystävällisi terveisin Martti Neva

Muut artikkelit